Sairauden oppitunti.

-Kaikista riistiriidan saartamista tilanteista puuttuu ainoastaa se, mitä sinä et ole valmis siihen antamaan- IOK

Meissä taistelee kaksi sisäistä ääntä.
Tai oikeammin; toinen niistä taistelee ja toinen pysyy järkkymättömän vakaana ja hiljaisena vain odottamassa, että valitset sen kuuntelemisen uudelleen. Jotkut kutsuvat tätä Pyhäksi Hengeksi joka on ikuinen äärettömän rakkauden puolesta puhuva ääni. Tämä ääni kehottaa meitä antamaan anteeksi ja muistamaan todellisuutemme. Meidän todellisuutemme: äärettömän rakkauden.
Tarkastelkaamme asiaa nyt hetken näkökulmasta. Eräs viisas lapsi sanoi kerran; ’kun eilen oli tänään ja tänään on tänään ja huomennakin on tänään niin minne ihmeeseen se aika oikein hävisi?’ Niinpä.
Ainoa asia joka meitä pitää menneisyydessä, eilisessä kiinni on syyllisyys – toisin sanoen ne mielikuvat jotka koemme ahdistavina, joissa koemme kokeneemme riistoa tai jotain sellaista joka aiheuttaa mielentilaamme ahdistusta. Kaikki hienostuneimmat maailmankatsomukset ja tämä mainitsemani ääni kuitenkin toistuvasti kertoo meille, tämän olevan vain se keskeinen harha joka pitää tämä ’maailma’ ja niin kutsutun inkarnaatiokierron voimassa. Kurssi kysyykin; ’Onko tarvetta nähdä nykyhetkenä se, mikä oli ja meni?’[l.13 s.281 k.1/6]
Tietoinen mielemme on vain jäävuorenhuippu siitä mitä olemme alitajuntaamme säilöneet. Tietoinen mieli ei kestäisi sitä kivun määrää jonka olemme mielestämme kokeneet kaikkien kiertojemme aikoina ja ihmisellä on tapana anteeksiantamisen sijaan tukahduttaa muistikuvat alitajuntaan, jonne ne jäävät odottamaan seuraavaa kertaa jolloin olosuhteet ovat otolliset niiden taas luoda tilanne jossa sama vanha kipu tai tuska pääsee nousemaan jälleen pintaan. Tällöin tämä todellisuuden puolesta puhuva ääni pyytää meitä harkitsemaan uudelleen. Se on anteeksiannon ja rakkauden ääni. Se ainoastaan pyytää, että mitä ikinä luulitkaan kokevasi, antaisit sen tämän äänen tai voiman käsiin jotta hän voisi tehdä sen tekemättömäksi. Tehdä anteeksiannetuksi, sillä anteeksiantaminen on pois antamista. Näin emme enää projisoi sitä takaisin mieleemme vaan annamme mahdollisuuden harhan oikaisuun jolloin se haalistuu ja katoaa ikuisiksi ajoiksi varjostamasta mieltämme. Tästä on valaistumisessa kysymys. Tummentuneet kohdat mielessämme vaativat kirkastusta ja tätä on harjoitettava kunnes tiedostamaton mielemme on täysin oikaistu ja vapaa kaikista ajattelun virheistä. Tällöin olet tehnyt oman osasi ja saavutat tilan jota Buddha kutsui nirvanaksi ja Jeesus ylösnousemukseksi.

Jokainen sairauden tai puutteen ilmentymä on läksy. Se tulisi ajatella anteeksiannon oppituntina. Sairaus merkitsee vain sitä, että mielessäsi on ollut pelkoa eli syyllisyyttä ja koska syyllisyys vaatii aina rankaisua, niin olet projisoinut sen kehoosi. Olet siis rankaissut kehoasi.
Hienoa, nyt sinulla on syöpä tai kasvain tai vaikkapa vain flunssa jota syyttää, muodolla ei ole merkitystä.
Tässä tilanteessa ihminen yleensä hämmentyy ja ajattelee ikään kuin joku salainen pahan voima on hiippaillut takapihalla ja nyt hyökännyt kimppuun aiheuttaen minkä hyvänsä näistä sairauden tai puutteen muodoista. Vastuu ajatuksista tulisi kuitenkin itse ottaa, sillä tämä sairauden muoto on vain symboli sille syyllisyydelle jota olet mielessäsi piilotellut. Oikeastaan sairauden ilmetessä meidän tulisi olla kiitollisia sillä silloin tämä piilotettu salainen pelko on noussut pintaan ja sinulla on nyt mahdollisuus valita uudelleen. Sinun on mahdollista valita anteeksianto ja paluu rakkauteen ja täydellisyyteen. On toki mahdollista, että oireen hoitoon käytetään ulkoisia hoitomuoto jos – ja usein näin on - mieli on valmis ne hyväksymään paranemisen symbolina, mutta jos varsinaista anteeksiantoa eli sovitusta ei tehdä, silloin poistamme vain oireen, emmekä sairauden aiheuttajaa ja niin se voi rauhassa jäädä mieleemme vaeltelemaan kunnes se etsii itselleen uuden ilmenemismuodon. Tästä kaikessa on lyhykäisyydessään kysymys. Anteeksianto on päätös, ei sen kummempaa. Joskus minusta tuntui että joku asia tai kivun muoto on vaikeampi antaa anteeksi kuin toinen. Kurssi kuitenkin opettaa ettei ihmeillä ole vaikeusasteita, eli muodoilla ei ole universumin suurimman voiman – rakkauden - edessä merkitystä. Tällöin olen hiljentynyt ja pyytänyt, että se korkeampi voima joka minut loi – korkeampi minä - joka meille kaikille on yhteistä antaisi sen asian puolestani anteeksi ja koska minun kuvani tästä Voimasta on täydellisen rakastava ja hyvää tahtova, tiedän, että hän tekee sen riemuiten puolestani ja paraneminen voi alkaa.

Unen valtakunta.

Ajatuksemme ovat kaikkein tärkeintä. Meistä tulee sitä mitä me ajattelemme. - Buddha -

Sinä ikään kuin olisit tässä, mutta et ole ollenkaan tässä. Olit aina jossain kaukana, vaikka olisitkin ollut täysin läsnä. Olit olevinasi kuin se linna, jossa yksi ovi pysyi aina lukittuna ja joskus minusta tuntui ettet itsekkään tiennyt mitä sen oven takana oli. Kuka siis olet ja mistä tulet? Sinussa on jotain sellaista ylimalkaista ja saavuttamatonta joka on ihmismielelle ehkä mahdotonta ymmärtää. Sinussa asuu se vapaudenhenki jota me kaikki olemme aina rukoilleet. Henki joka sydämessään haluaisi nousta lentoon ja mennä omiensa joukkoon, jonnekin mitä ei ehkä ole olemassakaan. Olet siis sanansaattaja, välittäjä. Välität jotain sellaista mikä meille on vielä vierasta, mutta niin rakasta ja arvokasta. Olet vaativan tehtävän edessä. Sinun on muutettava mielesi maailmaa kohtaan. Täällä on niin paljon vihaa ja pelkoa ja sinä olet kaunis ja tyyni.

Tiesitkö kuinka paljon sinua rakastin? Enpä usko, arvailit vain ja annoit ymmärtää. Unesta uneen juoksit rakkauttani pakoon ikään kuin se ei olisi sinulle kuulunut. Mutta se kuuluu, koska se sinä olet ja siitä sinut on tehty ja kaikki muu on valetta. Siitä sinut on valettu vaikka luulitkin muuta, mutta ei luulosi voi totuutta muuttaa. Mutta anteeksi sen voi antaa ja tulisikin, sillä se on vain kalpea luulo jonka kelmeät kasvot pyrkivät kauneuttasi peittämään. Hetken aikaa, ja vain hetken aikaa oli täydellisyytesi aistiesi suvannossa ja kuitenkin minä aina tiesin kuka sinä olet. Minä tiesin, etkä sinäkään koskaan ollut täysin sokea minun viettelyille. Silti se mitä kuvittelit ja mikä ei ollutkaan totta, niin juuri se tippui kuin lehti haavasta ja kevyesti kuin höyhen se leijailee mielesi pinnalta eikä koskaan enää palaa.

Ja jälleen kultainen muisto sinusta lentää siihen kuin lintu oksalle ja kuulemme sinun laulavan kiitoksesta. Mielesi temppeli loistaa valkeuttaan ja liljat viestivät viattomuuttasi kun rauha on tullut.

Ja niin, Rauha on tullut.